Avoliitot ovat Suomessa yleisiä, sillä yhdessä asuminen on helppo järjestää ja se on myös taloudellisesti järkevää. Avioliiton solmimista harkitaan pidempään, sillä avioliitto on laillisesti monimutkaisempi järjestely, eivätkä kaikki parit edes avioidu. Avioliitto tekee myös eroamisesta kalliimpaa. Avoliittoa koskevat säännökset ovat löyhempiä, mutta toisaalta avoliitto ei tarjoa samaa turvaa kuin avioliitto. Sopiva ratkaisu yhteiseloon riippuukin pitkälti omasta elämäntilanteesta ja siitä, mitä suhteelta kaipaa.
Avioliitto ei ole enää itsestäänselvyys
Ennen avioliittoja solmittiin nopeammin ja useammin. Tämä liittyi pitkälti naisten asemaan, sillä heillä oli heikompi asema työelämässä ja yhteiskunnassa muutenkin, ja avioliitto toi heille turvaa. Myös kirkoilla oli enemmän valtaa, ja he kannustivat avioliittoon; avioliitto toi turvaa lapsille ja sen avulla kannustettiin pysymään yksiavioisuudessa, mikä osaltaan auttoi välttämään esimerkiksi sukupuolitauteja aikana, jolloin ehkäisyä oli rajallisesti saatavilla.
Nykyisin avioliito ei ole enää perhe-elämän perusta, vaan perheen voi perustaa helposti ilmankin avioliittoa, ja sekä naisten että lasten oikeudet ovat parantuneet lakien ja kulttuurin muutoksen ansiosta. Avioliitto on nykyisin lähinnä laillinen ja mahdollisesti uskonnollinen side toiseen ihmiseen. Se tuo edelleen mukanaan oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka turvaavat sekä kumppaneiden että heidän lastensa pärjäämisen.
Taloudelliset erot
Suurimmat erot avioliiton ja avoliiton välillä ovat taloudellisia. Liiton tyyppi vaikuttaa näihin asioihin:
- Elatusvelvollisuus
- Tukien saaminen
- Oikeudet ja vastuut erotilanteessa
- Lesken oikeudet
- Yhteinen koti
Vaikka avoliitossa asutaan yhdessä ja jaetaan kuluja, ovat taloudelliset oikeudet toista puolisoa kohtaan rajalliset. Yhdessä hankittua omaisuutta ei välttämättä lain silmissä nähdä yhteisenä, eikä sitä tarvitse jakaa samalla tavalla kuin avioeron kohdalla, mikäli avoliitto päättyy eroon.
Avoliitto voi myös vaikuttaa tukien saamiseen, vaikka ei tuo laillista oikeutta yhteiseen kotiin tai puolison omaisuuteen. Avopuolison tulot voidaan huomioida tiettyjä sosiaalietuuksia hakiessa, kuten myös avioliitossa.
Avopuolisot ovat lain silmissä yhdessä vastuussa vuokran maksamisesta, eikä vuokrasopimusta voi sanoa itse, elleivät molemmat suostu siihen. Tämä ehto pätee, vaikka vuokrasopimuksen olisi solminut toinen puoliso yksin. Puolisoilla ei ole kuitenkaan elatusvelvollisuutta tai muita taloudellisia vastuita kumppaniaan kohtaan, mutta tietyissä tilanteissa eron sattuessa toiselle puolisolle voidaan hyvittää kuluja, joita hän on käyttänyt yhteiseen elämiseen.
Aviopuolisoille syntyy elatusvelvollisuus, mikä takaa, ettei kumpikaan jää ilman tukea riitaisinakaan aikoina. Jos toinen puoliso jää esimerkiksi kotiin lapsen kanssa, toisen on tuettava häntä. Puolisoilla on velvollisuus tukea toisiaan laillisesti – kyseessä ei ole vain suullinen sopimus, joka voidaan unohtaa, vaan virallisesti määritetty asia.
Avioliitossa leskellä on oikeus jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Alle 65-vuotiaalla leskellä on myös mahdollisuus leskeneläkkeeseen, jonka maksaminen lakkaa 65-vuotiaana. Se perustuu puolison elämänsä aikana ansaitsemaan työ- tai yrittäjäeläkkeeseen. Tämä tuo taloudellista turvaa myös onnettomuuksien ja sairastumisten varalle.
Ristiriitainen pykälä avoliitossa on se, että avoleski ei peri kumppaniaan tai saa jäädä yhteiseen asuntoon, mikäli avopuoliso kuolee liiton aikana. Omaisuus jaetaan perikunnan kanssa ja siitä voi jopa joutua maksamaan korvauksia. Tämä voidaan välttää ainakin osittain testamentin avulla. Nykyisin avoleski voi myös saada harkinnanvaraisesti avustusta, kuten käyttöoikeuden edesmenneen puolison asuntoon.
Avioliiton päättyessä eroon puolisoiden omaisuus voidaan osittaa, mikäli heillä ei ole avioehtoa joka rajoittaa osittamista. Ositukseen voidaan sisällyttää kallis, yhdessä hankittu omaisuus, kuten kiinteistöt tai autot, mutta myös halvemmat tavarat, kuten kalusteet ja muut arkisemmat esineet. Avioehdolla näitä oikeuksia voi halutessaan rajoittaa, mikäli pelkää esimerkiksi perheen kiinteistön joutuvan toiseen sukuun. Avoliitossa osittaminen ei ole mahdollista, mutta toisaalta yksityiskohtainen ositus koituu avioparille kalliiksi, sillä se tehdään asianajajan kanssa. Avoliitossa hankittu irtaimisto on irtaimiston maksaneen puolison omaisuutta, ellei sitä ole hankittu yhdessä.
Sekä avio- että avoliitossa voi joutua laillisiin ongelmiin, mikäli myy tai rikkoo toisen puolison tai muiden perheenjäsenten omaisuutta ilman heidän lupaansa. Myös yhdessä hankitun omaisuuden myymiseen tai hävittämiseen pitää olla toisen puolison suostumus. Avopuolisoilla ei ole oikeuksia toistensa hankkimaan omaisuuteen, yhteiseen omaisuuteen eikä edes tavallisesti yhteiseen kotiinkaan. Jos avopuoliso päättää myydä talon, jossa pariskunta asuu yhdessä, ei häntä kuitenkaan voi estää. Aviopuolisot eivät puolestaan voi myydä yhteistä kotiaan ilman toisen osapuolen lupaa.
Avio- tai avopuolisot eivät ole vastuussa toistensa veloista. Kumpikin voi ottaa erikseen velkaa: uusimmat pikavipit 1000 E riittävät kattamaan useimmat yhteisen talouden pikkukulut. Sekä avio- että avopuolisot voivat myös ottaa lainaa yhdessä. Isompaa lainaa hakiessa hakijalta saatetaan kysyä siviilisäätyä; avioliittoa pidetään usein vakauden merkkinä.
Perhe-elämän erot
Avioliitto ja avoliitto eroavat perhe-elämän suhteen merkittävästi esimerkiksi seuraavissa asioissa:
- Lapsen huoltajuuden määräytyminen
- Adoptiomahdollisuudet
- Yhteisen sukunimen ottaminen
Avo- ja avioliittojen välillä on suuria eroja myös perhe-elämään liittyen. Avioliitossa lapsen isyyttä ei tarvitse varmistaa erikseen, mutta avoliitossa lapsen isyys on vahvistettava, vaikka kyseessä olisi pitkäkin liitto ja lapsia olisi useampia. Isyyden tunnustaminen tehdään neuvolassa, minkä jälkeen isyys vahvistetaan, ja isälle ja lapselle syntyy juridinen sukulaissuhde. Tämän jälkeen aviopari voi tehdä päätöksen yhteishuollosta. Avioliitossa molemmat puolisot ovat automaattisesti lapsen huoltajia.
Lapsen sukunimen valitseminen tapahtuu samalla lailla niin avioliitossa kuin avoliitossakin. Mikäli isyyttä ei ole tunnustettu silloin, kun lapsi merkitään väestötietojärjestelmään, hänelle annetaan äitinsä sukunimi, jonka voi halutessaan myöhemmin muuttaa ilman kuluja. Samaa sukunimea pidetään yleensä perheen tunnuksena, mutta avoliitossa samaan sukunimeen ei ole mahdollisuutta muuten kuin lapsen ja vanhemman kohdalla.
*REKLAAMI
Lapsen elatukseen ei vaikuta avioliitto eikä avoliitto, vaan ratkaiseva tekijä on huoltajuus. Lapsen elatusavusta voi tehdä sopimuksen, jonka vahvistajana toimii kunnan sosiaaliviranomainen. Jos sopimukseen elatuksesta tai huoltajuudesta ei päästä, tuomioistuin antaa päätöksen elatusavusta.
Avopari ei voi adoptoida. Avoliittoa ei ole olemassa monissa maissa; adoptiojärjestöt sekä Suomessa että ulkomailla vaativatkin yleensä, että adoptioon hyväksyttävät pariskunnat ovat naimisissa. Samaa sukupuolta olevat avioparit eivät toistaiseksi voi adoptoida, ellei kyseessä ole perheen sisäinen adoptio. Perheen sisäinen adoptio ei ole mahdollista avosuhteessa, vaan puolisoiden on oltava avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa.
Kumpi sopii tilanteeseesi
Jos aiotte kumppanisi kanssa perustaa isonkin perheen, voi avioliitto tehdä asiasta yksinkertaisemman. Lapsen isyyttä ei tarvitse joka kerta vahvistaa eikä huoltajuutta määrittää erikseen. Erisukupuolta olevilla pariskunnilla on lisäksi mahdollisuus adoptioon. Yhteinen talous voi myös tuoda turvaa perhe-elämässä.
Yhteinen talous on yksi suurimpia syitä mennä naimisiin. Avoliiton päättyessä eroon voi olla hankalaa jakaa omaisuutta, ja toinen puolisoista voikin joutua lähtemään suhteesta taloudellisesti hyvin epävakaassa tilassa. Tämä on toki mahdollista myös avioliitossa, jossa on tiukka avioehto. Heikommassa asemassa on yleensä kotia pyörittävä osapuoli, sillä siihen voi liittyä monia pieniä, yhteen kertyviä kuluja, jotka eivät näy omaisuutta jakaessa. Tämä on erityisen hankalaa avoliiton kohdalla.
Avoliitossa kannattakin sopia tarkasti talouden hoitamisesta, ja kenelle mitkäkin tavarat kuuluvat. Avoliitosta eroaminen on huomattavasti halvempaa kuin avioliiton päättäminen, joten se sopii myös tilanteessa, jossa talous on huono tai ei olla varmoja suhteen kestävyydestä.
