Jopa miljoona suomalaista kärsii asumisen kalleudesta. Asuminen on yleensä yksi suurimpia ja tärkeimpiä menoja kenen tahansa budjetissa. Mitä suurempi perhe, sitä enemmän kustannuksia kertyy, ja mitä kalliimmassa kaupungissa asuu, sitä hankalampaa edullisten asuntojen löytäminen on. Koska asuminen vie niin ison osan tuloista, voi halvempaan asuntoon vaihtamalla säästää merkittävästi. Milloin vaihtaminen siis kannattaa?
Asuinkunta
Asuinkunta on yksi merkittävimpiä asunnon hintaan vaikuttavia tekijöitä. Mitä kalliimmassa kunnassa asuu, sitä enemmän rahaa joutuu asumiseen budjetoimaan. Epärealistinen budjetti ei yksinkertaisesti toimi, sillä liian pienellä summalla asuntoa ei edes löydy, vaan asumiseen kuluva rahamäärä on päätettävä ensisijaisesti markkinoiden mukaan.
Erot ovat valtavat niin yksiöissä kuin isommissakin asunnoissa. Pääkaupunkiseudulla yksiön löytäminen on jo itsessään usein haastavaa, ja vielä hankalampaa on löytää yksiö sopuhintaan. Lapsiperheen on liki mahdotonta elää vain toisen vanhemman tuloilla, elleivät ne ole keskivertoa suuremmat, kun taas pienemmissä kaupungeissa ja maalla tämä voi olla melko helpostikin mahdollista.
Lapsiperheellä menee asumismenoihin Helsingissä noin 41 % nettotuloista, kun taas esimerkiksi Raumalla vastaava luku on 21 %. Vertailussa käytettiin 90-neliöistä kerrostaloasuntoa, ja perheen bruttotuloiksi arvioitiin 6746 euroa kuussa. Kerrostaloasunnon hinta arvioitiin Raumalla 1050 euroon ja Helsingissä 2100 euroon kuukaudessa. Esimerkiksi Tampereella, Kouvolassa ja Espoossa osuudet olivat puolestaan 29, 22 ja 35 % nettotuloista.
Jos asuinkunnan suhteen on joustavuutta, kannattaa vertailla, mitä samalla rahalla saa eri puolilla Suomea. Helsingissä asuvan kannattaa laskea palkastaan 40 % tai nykyisen vuokran verran ja katsoa, olisiko jossain muussa, houkuttelevassa kaupungissa samaan hintaan parempia asuntoja. Jos et ole valmis muuttamaan kauas, kannattaa kuitenkin vertailla hintoja edes lähikuntien ja eri asuinalueiden välillä.
Asumiskustannukset eivät ole muuttuneet merkittävästi viimeisten noin kymmenen vuoden aikana. Asumiskustannuksiin lasketaan lainan lyhennys tai vuokra sekä hoitovastike. Hoitovastike oli Raumalla lyhennystä suurempi menoerä, mutta Helsingissä pienempi. Tulevaisuuden kehityksen arvellaan kuitenkin olevan kuluttajan kannalta huonompaa; tulot eivät kasva samassa suhteessa kuin menot. Korjauskulut, öljyn hinta, korot ja verot voivat nostaa kustannuksia tulevaisuudessa.
Asumismuoto
Kuluihin vaikuttaa myös asumismuoto. Vuokralla asumiseen liittyy omat hankaluutensa kuten myös omakotiasumiseen. Kaikista selvin ero on, että vuokraa maksetaan elämän loppuun saakka, kun taas laina saadaan tavallisesti jossain vaiheessa maksettua takaisin. Asuntojen myynti- ja vuokrahinnat riippuvat tietenkin pitkälti sijainnista ja koosta.
Vaikka Helsingissä ei esimerkiksi olisi varaa omakotitaloon tai laina tulisi liian suureksi, kannattaa tarkistaa, mitä muualla Suomessa samalla rahalla saa, ja olisiko valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle isomman tai paremman asunnon perässä. Tarkista kuitenkin myös muut syntyvät kustannukset: joudutko ostamaan auton, onko julkinen liikenne halvempaa vai kalliimpaa tai kulkeeko kaupungissa parhaiten pyörällä, kuinka kallis on kunnallisvero ja löytyykö kunnasta alasi töitä kohtuullisella palkalla.
Omistusasunnosta syntyvän asuntolainan kulut voi helposti nähdä Nordean tilastoista paikkakunnittain. Helsingissä asuntolainan hoitokulut olivat vuonna 2010 keskimäärin noin 800 euroa, kun taas Kotkassa, Porissa ja Kajaanissa lainaa maksettiin keskimäärin reilut 300 euroa kuussa. Taulukon puolivälistä löytyvät esimerkiksi Oulu, Joensuu, Jyväskylä, Kuopio, Vaasa ja Turku 370—420 eurolla.
Valtiot ja kunnat tukevat vuokra-asuntomarkkinoita, mutta ongelmana ovat usein maksukorotukset, jotka säädetään suhteessa yleiseen vuokratasoon asiakkaiden maksukyvyn suhteen. Omistusasunnossa puolestaan ongelmana on usein työ. Ennen pitkää sen osia täytyy remontoida tai korjata, ja asumismuodosta riippuen voi joutua tekemään tai teettämään lumitöitä ja muita töitä, joista syntyy ylimääräisiä kuluja.
Opiskelijoiden ja yksin asuvien kannattaa tutustua yhteisöllisiin asumismuotoihin, jotka ovat usein edullisempia kuin yksiöt ja miellyttävämpiä kuin soluasunnot. Yhteen muuttaminen ystävien kanssa aiheuttaa omat haasteensa, mutta voi rikastuttaa elämää muutenkin kuin rahallisesti. Vuokraan menee vähemmän rahaa, eikä tulee tarvetta saada rahaa nopeasti yllättävässä tilanteessa.
Riskiraja ei vaihtele
Jos kuluihin menee 30—40 % tuloista, olet riskirajalla pankkien arvioiden mukaan. Ne suosittelevat, että vuokra-, yhtiövastike- ja asuntolainakuluihin menisi korkeintaan 25 % nettotuloista. Tämä tekee pääkaupunkiseudulla asumisesta lähtökohtaisesti haastavaa pienituloisille.
Kotitalouksilla, joiden asumismenot ovat 30—40 % nettotuloista, on useammin toimeentulovaikeuksia. Jopa 13 %:lla on suuria ja 28 %:lla pieniä toimeentulovaikeuksia. Eniten ongelmia on kuitenkin niillä kotitalouksilla, joilla asumiskustannuksiin menee yli 40 % tuloista. Yksinhoitajat kuuluvat usein tähän ryhmään asumismuodosta riippumatta; jopa joka toisella yksinhuoltajalla oli hankaluuksia saada tavalliset menot maksettua.
Kun asumismenot vievät 0—10 % nettotuloista, ilmenee ongelmia harvoin. Vain 12 % tällaisista perheistä oli pienissä toimeentulovaikeuksissa, kun taas suuria vaikeuksia oli 2,5 %:lla. Harva saa niin hyvän lainapaketin tai vuokran, että tämä onnistuu, ja usein näin pieniin asumismenoihin voi olla muitakin syitä. Voi olla, että esimerkiksi on muita lainoja, joihin tulot kuluvat.
Voit laskea, kuinka paljon asumiseen menee kuukausittain jakamalla nettotulosi asumiskuluilla, eli mikäli tienaat esimerkiksi nettona 3000 euroa ja asumiseen kuluu noin 600 euroa, asumiseen kuluu 20 % tuloistasi.
Elämäntilanne vaikuttaa
Toisinaan asumiskustannuksia ei saa pudotettua yhtään enempää elämäntilanteesta johtuen. Jos olet sinkku ja asut yksin helsinkiläisessä yksiössä etkä halua kämppäkaveria, voit joutua käyttämään huomattavan osuuden tuloistasi asumiseen. Näin saattaa käydä myös silloin, kun perheessäsi on teini-ikäisiä lapsia, jotka tarvitsevat omat huoneensa ja omaa tilaa. Sen sijaan pienten lasten tai kämppäkavereiden kanssa ja pariskuntana tilasta on helpompi tinkiä.
Asumiskustannuksiin voi myös vaikuttaa se, mitä asunnoltasi tarvitset. Jos tarvitset esimerkiksi työtilan ammattiasi varten, tämä on otettava huomioon asuinkustannuksissa. Kannattaa selvittää, millaisia tukia ja helpotuksia voit saada, jos teet töitä kotoasi käsin. Jos asuntoon puolestaan tarvitsee esimerkiksi liikuntarajoitteisten palveluita, voi hinta jälleen olla kalliimpi, ellet saa tukia tai helpotuksia. Tällaiset tarpeet voivat myös rajoittaa asunnon etsimistä.
Toisaalta elämänlaatusi voi vaatia muitakin asioita, kuten ison keittiön, parvekkeen tai saunan. Asuntoa valitessa kannattaa pitää raha tärkeänä ohjenuorana, mutta myös muut kriteerit, kuten viihtyvyys, ovat tärkeitä. Joskus kannattaa muuttaa huonompaan asuntoon lyhyeksi aikaa, mutta ei koskaan kannata luopua toiveistaan pidemmäksi aikaa. Määritä, paljonko olet valmis uhraamaan palkastasi, jotta elämänlaatusi paranee sopivissa määrin, mutta ole kuitenkin realistinen. Haluatko parvekkeen ja käytät 40 % tuloistasi vuokraan vai oletko ilman parveketta asunnossa, joka vie vain 35 % tuloistasi.
*REKLAAMI
Mikäli sinulla olisi hyvä mahdollisuus hankkia pienempi asunto ja haluat säästää, mutta et usko tavaroidesi mahtuvan pienempään asuntoon, harkitse niistä luopumista tai niiden säilyttämistä. Säilytystilaa saa yleensä halvemmalla kuin asuintilaa, joten vähemmän tärkeiden tavaroiden säilytystä kannattaa harkita. Kannattaa kuitenkin ensisijaisesti miettiä, ovatko kaikki tavarat todella tarpeellisia.
Jokainen voi löytää itselleen sopivan asuinkustannusten tason laskemalla esimerkiksi 20 % nettopalkastaan. Onkin suurempi haaste löytää asunto, joka vastaa tätä rahasummaa, etenkin tulojen ollessa pienet. Joustaa voi 40 % saakka, mutta tämän jälkeen kannattaa olla varuillaan, ja perehtyä muihin vaihtoehtoihin ja saatavilla oleviin tukiin, sillä maksuvaikeuksien riski kasvaa merkittävästi
